Ei, älä tule nyt. Käännä katseesi, käänny jo ovelta. Seisahdu siihen, älä koputa, mene pois.
Älä katso minuun nyt, kun makaan lattialla liikkumatta, voimattomana, kuin odottaen pilkkaa ja häpeää. Kun olen alasti enkä itsekään tiedä mihin valheeseen nyt kääriytyisin. Kun kasvojani kirjovat kyynelten polut, ei, ei mitään niin kaunista. Kun tukka on kampaamatta, silmät turvoksissa ja räkä valuu punottavalle poskelle.
Älä tule liian lähelle, kun minä olen kipeimmilläni. Se voi tarttua, tämä hulluus tarttuu, varo! Älä nyt kun minä olen vain puolikas, vain palasia, vain riekaleita, repaleita, sirpaleita. Älä koske minuun jos pelkäät haavoja.
Kävele ohi, nosta kaulukset tai kohauta olkiasi. Kuka kumma on tuo vimmattu nainen, älä tunnista, älä tunne. Tuntea, se on kaikkein pahinta.
Huomenna. Tai ensi viikolla. Puen puhtaan paidan, syön, pesen alahampaatkin ja hymyilen taas. Enkä minä teeskentele, minä olen nämä molemmat. Tämä toinen vain niin paljon rumempi, rikkonaisempi. Siksi älä katso nyt, älä tule nyt. Seisahdu siihen, älä koputa, mene pois.
Tai jos tuletkin, pidä lujasti kiinni. Älä sano mitään. Älä kysy mitään.
3 kommenttia:
Ainakin lähetän lämpimän ajatuksen, koska tossa on tullut oltua, monesti. Ei se mun ajatus välttämättä mitään auta, mutta eipä se ole multa mitään poiskaan.
Jätä pelaaminen. Jätä sängystä toiseen juokseminen. Jätä väkisin yrittäminen ja itsesi piiskaaminen ja täydellisyyden tavoittelu. Mieti mikä sinut tekee todella onnelliseksi, keskity harrastuksiin, ystäviin ja elämään. Opi ja kehity. Älä odota että joku tulee sinut pelastamaan, koska jo silloin kaikki on väärällä pohjalla, tee ensin yksin olemisesta taidetta, niin kun se oikea löytyy siitä tulee jotain loistavaa. Ei liikoja odotuksia, ripustautumista ja pettymyksiä vaan kestävä tasapainoinen tarina jossa molemmilla on toisillensa annettavaa.
Älä vello tuskassa. Meillä jokaisella on omat kolhunsa, surun keskellä vaan ei nää kuin muiden ilon ja luulee olevansa se ainoa rikkinäinen. Tuskan ei vaan saa antaa ottaa valtaa. Jotta saisi kokea onnea on kestettävä myös huonoja aikoja ja kun ajat ovat huonoja on ymmärrettävä että näin ei ole ikuisesti. Kaikki on ohimenevää. Sinun tulee olla selviytyjä, joka löytää ilon pienistäkin asioista. Se ei tarkoita sitä että pitäisi olla kylmä ja kova, vaan nähdä valoisat puolet, arvostaa jokaista vastaantulijaa ja löytää heistä se hyvä eikä pahaa. Arvosta, älä vain kuluta loppuun ja hylkää kun olet saanut hyvänolon puuskasi. Kun huomaa että ilon voi löytää niinkin vähästä kuin pelkästä hengittämisestä, lämpimästä kodista, terveydestä ja yhdestäkin ystävästä osaa arvostaa kaikkea mitä sen lisäksi on tarjolla ja sitähän riittää. Kaiken voi nimittäin menettää. Kaiken menettäneelle lämmin suihkukin on valtava kokemus. Miksi elää tuskassa ja itsesäälissä kun voit tehdä niin paljon elämälläsi mitä moni muu ei voi? Olet vapaa, olet vain lukinnut itsesi häkkiin jota ei ole olemassa.
-X
kiitos anna. ootte kaikki ihania, kun jaksatte kertoa kannustavia ja kannattavia juttuja, omalla nimellä ja naamalla, silloin kun itsellä on heikko hetki. tää tuli mieleen, kun mietin tota edeltävää postausta ja sitä, kannattaako tänne nyt aina oksentaa kaikki kamaluus niin että jäljelle jää vain rikkinäistä romua. mutta jollekinhan nekin on kerrottava, että jaksaisi taas seuraavana aamuna hymyillä. mahdollisimman aidosti. jos joku säikähtää tai luulee, että minä olen vain tämä, se on hänen virheensä. ja niin, ajatukset auttaa. kaikki pienikin hyvä auttaa aina ees vähän. siks me ollaan tääl.
x, yritin vastata tänne mutta tekstistä tuli niin kamalan pitkä, että tein siitä oman postauksen. kiitos kun kävit, arvostan jokaista joka jättää sanan vaikken olisikaan samaa mieltä. jos palaat, löydät varmasti vastaukseni.
Lähetä kommentti