Yhtäkkiä on
ihmeen helppoa olla joku muu. Kun ryhmässä on jo yksi kyyninen, yksi kylmä,
etäinen tai pidättyväinen, yksi ujo, minun ei olekaan pakko olla mitään niistä.
Eivätkä ne ole huonoja, eivät ne tee ihmisestä sittenkään vähempää – ei minusta
eikä kenestäkään. Mutta on hyvä nähdä ne toisessa ihmisessä, tunnistaa ja
tajuta että: se ei ole paha. Ja että: minä voin olla muutakin, minä olen
muutakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti