tiistai 30. huhtikuuta 2013

.

Ensimmäistä kertaa en itkenyt, kun kirjoissa ja näytelmissä kerrottiin kuolleista isistä. Sitten joku taas kuoli.

2 kommenttia:

Molly kirjoitti...

Paljon voimia!
Olisi kiva jos jaksaisit kirjoittaa Budapestista jotakin.

Riikka kirjoitti...

Kiitos <3 Isotädin kuolema ei ollut suuri yllätys, mutta surullista sittenkin.

Olin Budapestissa koulutuksessa pari viikkoa, mutta vähintään 12-tuntisten duunipäivien takia en ehtinyt näkemään kaupungista oikein mitään. Kirjoitettavaa toki olisi, ihmisistä ja ajatuksista ja kaikesta. On ollut viime aikoina niin kiirettä ja ruuhkaa, että ei oo oikein tilaa kirjoittaa.