En oikein osaa sanoa viela mitaan. Istun nettikahvilassa ja joudun kirjoittamaan ilman skandeja. Asun hostellissa ja elan valipaloilla. Asuntoasia taitaa kylla olla jo selviamassa, ainakin jotenkin. Tanaan pitaisi uskaltautua ensimmaista kertaa yliopistolle. En kylla tieda, loydanko oikeaa paikkaa ja onko oikea henkilo paikalla. Koska tama on Ranska, luultavasti asiat eivat onnistu niin helpolla, ensimmaisella kerralla.
Juttelin yhden hollantilaistuneen venalaistyton kanssa hostellilla. Han sanoi, ettei enaa edes halua puhua ranskaa. Han ei edes halua ymmartaa tai tulla ymmarretyksi. Valilla minullakin on sellainen olo. Tanaan menin ensimmaista kertaa elamassani vapaaehtoisesti Starbucksille, koska halusin jotain ei-ranskalaista. Puhuin hostellissa englantia, vaikka se onkin tyhmaa. Melkein halusin nayttaa turistille.
Tiedan, etta tama helpottaa, kun vahan aikaa kuluu. Ehka. Nyt on mennyt vasta kolme paivaa ja kyllahan mina tiesin, ettei tama ole yksinkertaista. Siksi mina tanne halusinkin. Mutta se vaatii paljon, etta saan itseni pakotettua erilaiseksi kuin oikeasti olen. Sellaiseksi, joka ehka haluaisin olla. Tai jollainen pitaisi olla selvitakseen elamasta ehjana. Jos se edes on mahdollista.
Taalla kuitenkin ollaan, hengissa ja ainakin paallisin puolin ehjana. Ehka viela keksin jotain sanottavaakin.
2 kommenttia:
"Mutta se vaatii paljon, etta saan itseni pakotettua erilaiseksi kuin oikeasti olen. Sellaiseksi, joka ehka haluaisin olla. Tai jollainen pitaisi olla selvitakseen elamasta ehjana. Jos se edes on mahdollista."
Minusta tuntuu että raotat tuossa jotakin aika olennaista siitä, mistä vaihdosta on sinulle jollain syvemmällä tasolla kyse. Mulla pyöri ainakin tuollaiset vaihtoaikanani mielessä, tai oikeastaan oivalsin omat juttuni vasta jälkikäteen, mutta niin kirkkaasti, ettei niitä voinut enää olla näkemättä.
Mutta sulle tulee paljon paljon kivoja hetkiä. Nyt jaksamista! Ja välillä saa sluibaillakin - esim. mun havaintojen mukaan jokainen vaihto-opiskelija ajaa bussilla paikalliseen Ikeaan ostamaan käytännöllisiä, pohjoismaisia, halpoja, tuttuja tavaroita :D
hei odelma, kiva kun kavit.
olet oikeassa, olen taalla kai siksi, etta loytaisin jotain. oppisin jotain. etta uskaltaisin helpommin muuttua ja tulla erilaiseksi; se on kotona ja tuttujen ihmisten lahella joskus pirun vaikeaa. kun asuin brysselissa vuoden, ajattelin niin paljon enemman kuin kotona; oli pakko. tein asioita, mitka pelottivat. puhuin.
toivon, etta tekisin sita taallakin. este kirjoitti juuri tuolla my favourite game -blogissaan siita, miten hanelle on suuri saavutus paasta ovesta ulos siina kun kaverit matkailevat ympari maailmaa. minullekin se on, joskus ylitsepaasematonkin vaiva. siksi tuntuu vahan tyhmalta tehda tallainen loikka, kun kotiovestakin astuminen saattaa joskus lamaannuttaa.
ja kamalalta tama tuntuukin, ainakin nyt aluksi. saa aikaan paniikkia. tekisi mieli itkea ja soittaa aidille ja lahtea saman tien kotiin.
mutta kylla mina viela puren hammasta. ihanaa, kun joku toivoo hyvia juttuja.
Lähetä kommentti