Suomalaisena ei ole ihan yksinkertaista olla. Olen jo rikkonut monta stereotypiaa; minun vuokseni yksi pariisinespanjalainen vuokranantaja ei enää usko, että suomalaiset ovat luotettavia. Kun tänään raivosin espanjalaisille ja italialaisille silkalla ranskalla täysin mitättömästä asiasta, kukaan ei kai enää uskonut, että suomalaiset ovat hillittyjä, tunteettomia ja ilmeettömiä. Suomalainen kurssikaverini on aina myöhässä ja eilen illalla, kun istuimme kanaalin rannassa muiden eurooppalaisnuorten kanssa, me suomalaiset olimme ainoita, jotka eivät juoneet mitään.
Kuitenkaan ei ole helppoa olla se, joka ei saa sanaa suustaan. Se, joka ei uskalla katsoa tuntemattomia silmiin ja jolle vieno hymy on jo suuri saavutus. Se, joka ei osaa tehdä tuttavuutta, puhua tyhjää ja laukaista tunnelmaa nokkelilla pikku heitoilla. Se, joka ei ymmärrä, mitä eroa on faktoilla ja tunteilla, koska Suomessa ja suomessa, niissä on pelkkiä faktoja.
Ranskaa täällä on pakko puhua. Se pelotti ensin, mutta nyt se tulee kuin luonnostaan. Usein väärin ja huonolla aksentilla, mutta ainakaan en jää sanattomaksi.
Kunpa vielä oppisin muutenkin sellaiseksi. Kunpa oppisin sanomaan. Pyytämään ja tekemään itseni tietyksi, nähdyksi.
4 kommenttia:
Onpa hienoa, että siellä on pakko puhua ranskaa. Helposti kun vaihtariporukoissa puhekieli on jostain syystä englanti.
täällä ei onneksi melkein kukaan puhu enkkua keskenään, vai kaikki yrittää ranskaa. välillä se käy vähän tylsäksi, kun kaikki fraasit on sanottu jo kymmeneen kertaan ja kaikki ne kysymykset, joita osataan kysyä, on kysytty. siinä vaiheessa käy helposti niin, että saksalaiset alkavat puhua saksaa ja italialaiset italiaa, sen sijaan et valittaisiin kieli jolla kaikki voivat osallistua. mutta kai tässä on pakko jotain ainakin oppia. jos oppisi kääntämään niiden saksalaisten ja italialaisten huomion vielä jonnekin ulkopuolelle, se olisikin jotain.
Moi muru! EN tiennykkään että oot nyt vuorostas maailmalla. Pidä blogia paremmin ku mä ja have a good one!!!!!
t.Ale
kiitti muru <3. täällä ollaan jee. maailma heittelee. mä yritän kirjoitella täälläkin, nähdä perhosia ja muistaa hymyillä. tee säkin niin.
Lähetä kommentti