Sovittelen tuntikausia vaatteita vessan peilin edessä, nihkeällä muovituolilla keikkuen. Japanilaistytöt sanoivat aina, että pukeudun kauniimmin kuin kukaan.
Minä en ymmärrä sellaisista asioista mitään. En osaa ostaa yhtään vaatetta ennen kuin joku toinen sanoo että se on hieno ja voisin elää isoveljen vaatekaapilla jos se vain antaisi siihen luvan.
Mutta nyt teen sen kaiken. Lakkaan kynnet ja kampaan tukan ja laitan huulipunaa. Kävelen korkokengissä ja minihameessa vaikka läpi kaatosateisen kaupungin. En mene enää keittiöönkään pyjamasortseissa.
Näin minä pysyn kasassa. Minä puen itseni ehjäksi. Minä kerään ne sirpaleet joka aamu ja köytän ne yhteen nilkkaketjuilla. Ja kuvittelen että näin ihmiset pitävät minusta enemmän.
2 kommenttia:
Vähän tulee omat vaihtoajat mieleen, kun ensinnäkin eristäydyin itse porukasta ja toisekseen yksi jenkkityttö ei pitänyt minusta ja ilmeisesti savusti minut ulos koko porukasta (en tiedä millä lihaksilla), eikä minua koskaan pyydetty mukaan juhliin tai elokuviin ja kolmannekseen aasialaiset eivät halunneet hengailla eurooppalaisten ja jenkkien kanssa, vaan keskenään. Se oli vähän kurjaa. Kurjempaa oli se, kun pää levisi ihan täysin muutenkin stressiin, mutta se nyt oli vain odottamassa tuloaan. Lentokoneeseen lakaisin itseni muruset ja Suomessa ne levisi taivaan tuuliin.
Harmi, jos tuollainen pukeutuminen on enemmän naamioitumista kuin leikkiä ja iloittelua.
mä olen aina ollut se tyttö, jota ei koskaan pyydetä mihinkään, mutta täällä kaikki olikin toisin. silti en jotenkin osaa uskoa siihen, että olisin tarpeeksi tärkeä ja että ne oikeasti haluis mut mukaan. enkä osaa loistaa niin kuin ne luuli, en uskalla puhua en sanoa mitään enkä ottaa tilaani ja lopulta oon vaan kateellinen niille tytöille, jotka osaa. ja nyt kaikki on jo liian myöhäistä, mä en enää koskaan voi vakuuttaa niitä siitä että olen yhtä loistava. enkä varsinkaan itseäni ja pelkään etten pysty siihen ikinä. ja pelkään että ihmiset käyttäytyy niin kuin pelkään että ne tekeekin ja vain siks että pelkään. ja mä teen koko ajan niin kuin ei pitäisi mut en osaa muuttaa sitä.
ja sitten pysyn aina reunalla ja taustalla ja kuljen ovista kaikkein viimeisenä. ja käytän kaikki voimat siihen, että esitän täydellistä.
Lähetä kommentti