Perjantai-iltana yhdeltä puhelin piippasi. Sydän hyppäsi ja hetken uskoin mahdottomaan. Sitten ajattelin: se ei voi olla kukaan muu kuin parasystäväpoika.
Se oli parasystäväpoika. Kuka muukaan poika minulle aamuyöstä kirjoittelisi. Kuka muukaan.
Se kyseli siitä kaljupäisestä, tirskuen kuin pahainen teinityttö. Härnäsi ja kiusoitteli. Herätti nukkuvan pedon.
Koko päivän huokailin (koska olen rakkaudesta ja kiintymyksestä vajaa).
Kollega sanoi: höpöhöpö. Minä huokailin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti