matkalle

Eliel Saarisen tiellä on kaikkien kaupungin kastematojen kalmisto. Hammaslääkäriltä sain kipsiset leuat kirjahyllyn koristeeksi. Hyvä päivä lähteä kaupungista.

Äiti opetti, että pitää siivota, ennen kuin lähtee koska siistiin kotiin on mukavampi palata. Tunnen joka kerta huonoa omaatuntoa, kun jätän tiskit odottamaan etten myöhästyisi koneesta junasta linja-autosta. Asettelen vain astiat erilleen, kuivamaan, etteivät jätteet homehtuisi. Mistään en ole kovin kiivaasti halunnut palata. 

Tänään olen tasapainossa taas. En kilju ilosta, en ehkä ole ihan niin riemuissani kuin kuvittelin. Tahdon kuitenkin muutakin kuin maata sängyllä kylkiasennossa koska siinä säilyy väkisinkin hengissä.

ei-missään

Kaikkein parasta oli seistä siinä, nimettömän pikkukaupungin juna-asemalla, valkoisessa, kevääntuoksuisessa illassa. Kuunnella liian kovaäänisiä kuulutuksia myöhästyvistä junista.

Ikävä jäädä ja ikävä mennä. Ikävä tänne, mistä olin vasta lähdössä ja ikävä perille. Tällä kertaa en osannut jäädä mutten olisi sitten halunnut mennä kotiinkaan. Olisin halunnut vain viipyä siinä, matkalla, ei-missään.

kielot

Seuraan kielopenkkiä, joka kasvaa pyykkitelineen alla. Tuntuu, että joka ilta kuljen siitä ohi, hämärässä, ja joka ilta eilistä terhakammat varret kurkottavat hieman korkeampaan. Tänään hämmästyn taas, vaikka sitten muistan, että eilenkään en siitä kulkenut. Enkä toissapäivänä, silloin kuljin pihaan toista polkua, pyöräkellarin nurkalta.

Minä olen täällä, missä kielot kasvavat pyykkitelineen alla, niin kurittomina ryppäinä ettei niitä oikein penkiksi tohtisi sanoa. Täällä, lempeissä illoissa.