starbucks makes my christmas

Olisi vähättelevää sanoa, etten ole jouluihminen. Yritän olla kailottamatta mielipiteitäni ympäriinsä, etten pahoittaisi toisten juhlamieltä (viime vuonna pilasin kuulemma silloisen poikaystäväni joulun angstauksellani, enkä tänä vuonna haluaisi ottaa samanlaista syytä niskoilleni). Sanotaan nyt kuitenkin, etten erityisemmin välitä esimerkiksi jouluvaloista, -lauluista, -koristeista tai -ostospakosta. Joulu ei koskaan ole ollut lempijuhlani, ja nykyään emme oikeastaan edes vietä sitä kotona, joten kaikkialla kasvoille hyppivä joulukrääsä ei yleensä saa minua ainakaan paremmalle tuulelle. Elämä Pariisissa ei tähän aikaan vuodesta ole minulle helppoa, tämä kun tuntuu olevan myös joulun kaupunki.

En myöskään ole koskaan ollut suuri Starbucksin ystävä, ainakaan ennen tänne muuttoani. Nehän ovat ylikansallisia, amerikkalaisia ja ties mitä - ja sitä paitsi Suomessa ko. ketjua on kohtalaisen kivutonta boikotoida. Pariisissa se onkin jo monta astetta hankalampaa...

Starbucksissa on joulun kunniaksi tarjolla kaksi jouluista erikoismakua. Kaikki juomat tarjoillaan punaisista, jouluteemaisista mukeista. Kahvilat ovat täynnä muovisia misteleitä ja tekolunta, seinät on melkein tapetoitu punaisilla koristeilla, joissa on typeriä jouluaiheisia lausahduksia. Työntekijöillä on päällään punaiset t-paidat (olikohan tonttulakitkin?) ja joululaulut soivat tietysti aamusta iltaan. Ei kuulosta ihan minun lempipaikaltani.

Mutta eilen. Ostin pienen jouluisen latte noisette caramel -kahvin (on siinä ehkä hippunen kofeiinia jossain) mukaan, lounaan korvikkeeksi ja lämmittämään pariisilaisittain talvista päivää. Jostain syystä ympäristön jouluisuus ei häirinnyt minua ollenkaan, korkeintaan huvitti vähän. Sai hymyilemään ja ihan vähän joulumielellekin. Ehkä siksi, ettei kahvilassa poikkeuksellisesti ollut yhtään jonoa. Ehkä siksi, että kaikki kolme työntekijää olivat erityisen ystävällisiä, hymyilivät kauniisti, eivät hätäilleet ja sanoivat paljon kauniita ranskalaisia fraaseja mutta niin, että kuulostivat siltä kuin aidosti tarkoittaisivat mitä sanovat.

Hassu tunne. Ehkä minäkin jonain vuonna vielä tunnen joulun.

la logique française II

Bonjour,

Je vous envoie la nouvelle adresse des relations internationales de la Faculté des SHS.

A partir du 16 décembre 2009
Centre Universitaire des Sts-Pères
Bureau J 428 – Bâtiment Jacob – 4ème étage
45, rue des Sts-Pères – 75270 Paris cedex 06

Le service sera FERME pendant le déménagement du mercredi 16 au jeudi 17 décembre 2009

OUVERTURE lundi 21 décembre 2009

Fermé pour congés de Noël du 21 décembre au mardi 05 janvier 2010

Bien cordialement.

Yliopiston kv-asioiden toimisto muuttaa, ja osoite on 16.12.2009 alkaen Centre Universitaire des Sts-Pères etc.

Huom. Palvelu on suljettu muuton ajan 16. ja 17.12.2009.

Toimisto avataan 21.12.2009.

Toimisto on suljettuna joululomien ajan 21.12.2009 - 5.1.2010.

note to self

Olen istunut puoli iltaa tuijottaen Tiinan varoituksen sanoja: ”juokse juokse tässä ei hyvin käy sattuu sattuu”. Toisen puolen vietin kauniin nuoren tanskalaispojan kanssa. Jokin tässä ei nyt ihan täsmää.

Riikka, sillä pojalla on se tyttö siellä Ruotsissa. Suloinen tyttö, tyttö jonka luokse se poika on menossa käymään joululomalla. Tyhmempikin tajuaisi, että se on huono merkki. Total, complete no-no.

Mutta tässä sitä ollaan, kovaa vauhtia kaatumassa, putoamassa, kompastumassa ja tupsahtamassa nokalleen. Ja ihan vapaaehtoisesti ja omaa tyhmyyttään ja pikemminkin niin, että tekee kaiken mahdollisen sen eteen. Helvede.

Jos se poika kysyy, että ootko sä jo syönyt illallista, sä vastaat, että joo etkä lupaa mennä juomaan teetä sen seuraksi (varsinkaan jos sä joit sun iltateen just 10 minuuttia sitten). Jos se sanoo, että haluaisi katsoa jotain leffaa, sä et sano, että ostit just Greyn anatomian neloskauden dvd:nä ja jos se sanoo, ettei se ikinä kehtaisi katsoa sitä muuta kuin naisseurassa, sä et pyydä sitä sun luo katsomaan Greyn anatomiaa. Sä et sytytä kynttilöitä ja sammuta valoja ja siivoa sun huonetta sen takia etkä sä hymyile kun se koputtaa oveen ja kysyy mita cuuloo. Sä et istu samalle kapealle asuntolasängylle katsomaan sitä typerää sairaalasarjaa etkä kuuntele sen pojan hengitystä tai huomaa kun se kääntyy katsomaan sua ja hymyilee. Ja vaikka Greyn anatomiassa sanotaan, että ihmisten pitäis tunnustaa toisilleen mitä ne ajattelee ja tarttua siihen mitä tulee vastaan, se ei tarkoita sua ja sitä kaunista tanskalaispoikaa. Ja kun se lähtee ja lähtiessään halaa sua ja sä painat oven kiinni sen perästä, sä et nojaa otsaasi siihen oveen ja varsinkaan sä et itke.

Sä et edes mieti, miksi se kertoo sulle vain, että menee jouluna ehkä Ruotsiin eikä sano, että se menee sen tytön luo, vaikka sä tiedät sen tytön nimen ja sen, että se asuu Ruotsissa. Sä et huomaa, miten äkkiä se vaihtaa puheenaihetta. Sä et vastaa sille, kun se kirjoittaa sulle facebookin chatissä, että se on pahoillaan kun se lähti sun luota niin äkkiä eikä se tarkoittanut sillä mitään, mutta se ei vaan kehdannut jäädä pidempään kun se ei halunnut pitää sua valveilla.

Sä et anna sen tulla sun iholle, etkä ihon alle. Et sun päiväuniin etkä anna sen valvottaa sua öisin. Sä et ajattele sen hymyä, et sen sanoja etkä sen tuoksua. Sä et haaveile mitään, sä et kuvittele mitään etkä sä odota mitään. Capisci?

Sitä paitsi Riikka, sulla on nätti nenä. Pitäisit siitä ees vähän huolta.

tämän vuoksi ihmiset itkevät niin helposti lähijunissa

je crois que les histoires d'amour
c'est comme les voyages en train
et quand je vois tout les voyageurs
parfois j'aimerais en être un
pourquoi tu crois que tant de gens
attendent sur le quai de la gare
pourquoi tu crois qu'on flippe
autant d'arriver en retard

minä uskon, että rakkaustarinat
ovat kuin junamatkoja
ja kun näen kaikki ne matkustajat
toisinaan haluaisin olla yksi heistä
miksi luulet, että kaikki ne ihmiset
odottavat laitureilla
miksi luulet, että menemme niin pois tolaltamme
kun myöhästymme

ta tête, mon coeur

Voisin viettää kaikki illat niin. Istua keittiössä, ihan hiljaa. Katsoa, kun sinä kirjoitat ruutuvihkon sivuille kauniilla käsialalla jotain viisasta. Kapeita käsiä ja painettua päätä, kiharaisia pohjoismaalaisen värisiä hiuksia. Keittää teetä ja tarjota sinulle joulupipareita, kun et taaskaan malttanut syödä.

Välillä sinä nostat pääsi ja hymyilet minulle suoraan sydämeen. Luet ääneen jotain kirjaa filosofiasta. Esität minulle ensimmäisen kappaleen siitä esseestä, jonka kanssa vietät kaikki iltasi. Enkä minä ymmärrä mitään, aistimuksista ja todellisuudesta, ranskaksi ainakaan.

Kun nousen vastahakoisesti, sinä sanot, että on kivaa kun on seuraa, vaikket ehdikään puhua. Minä sanon, että on kivaa, kun jonkun kanssa saa vain olla hiljaa. Sinä pidät minun teemukini. Jonain päivänä sinun on pakko tulla koputtamaan minun oveeni, palauttamaan sitä mukia.

in dutch it's sterkte

"So really let me know if you want to talk and pick one out of these million words that seems appropriate: kestaa kulutusta/linnake/linnoitus/vahvuus/voima (really this is not normal, too hard, if you google for dutch you just get one) for tonight."

meet me halfway

Välillä on pirun rankkaa, kun ei ole ketään, joka tuntisi minut.

Rakastan sitä, että voin kerrankin olla se tyttö, jota kaivataan ja jonka perään kysellään. Rakastan hymyillä suoraan sydämestä. Rakastan sitä, että minulle hymyillään ja vitsaillaan pelkästään ystävällisesti ilman pienintäkään piikkiä tai niin, ettei sitä piikkiä tarvitse edes kuvitella. Rakastan, kun minua sanotaan unelmien naiseksi. Ei täällä kukaan tiedä, etten minä ole sellainen tyttö.

Rakastan sitäkin, kun voin piilottaa kaikki valokuvat päiväkirjan väliin ja unohtaa hetkeksi. Sitä, ettei kukaan täällä tiedä, koska suomalainen isänpäivä on ja mille se minusta tuntuu. Rakastan sitä, etten tunne enää olevani velvollinen kantamaan koko maailman painoa harteillani ja pitämään huolta kaikista muista ennen itseäni. Rakastan sitä, kun langat löystyvät ja voin olla ylittämättä siltoja.

Kuitenkin, niinä hetkinä kun en jaksa olla ihan ehjä ja suloinen, minulla on ikävä sitä, että edes joku ymmärtäisi, tai tietäisi ainakin. Että jollekin voisin mököttää ilman että se pitää minua umpimielisenä tai tylynä tai tylsänä. Rikkinäisenä.

Tänään oli ihana päivä. Aamulla syötiin aamiaista yhdessä. Lainasin tanskalaispojalta Camus’n kirjan ja vein sille vastalahjaksi salmiakkia. Nukuin päiväunet. Puin kauniit vaatteet, uuden takinkin ja lähdin yksin kaupungille. Kävelin Champs-Elysées’n päästä päähän, katsoin suu auki jouluvaloja, nauroin Disney-turisteille ja niille, jotka menivät hiljaisiksi kun Eiffel-torni yhtäkkiä näkyi metron ikkunasta. Söin suklaalla kuorrutettuja mandariineja, join hehkuviiniä ja näin hääparin poseeraavan valkoiseksi valaistun maailmanpyörän edessä. Kotona ranskalainen tyttö sanoi, että puhun kamalan hyvin ranskaa ja pojat kehuivat minun tekemääni ruokaa.

Ja sitten, joku ihan vahingossa sanoi jotain, mistä minä menin pois tolaltani. Joulusta, ihan ajattelematta. Tietämättä. Ne vaihtoivat aihetta ja alkoivat puhua Husserlin aikakäsityksestä. Minä keräsin tiskiharjan ja astianpesuaineen ja karkasin. Olisin halunnut sanoa, että nyt minulla on paha mieli. Minussa on heikkoja kohtia. Mutta sanoin vain ҫa va.

Se tanskalaispoika tuli käytävässä vastaan, kun minä jäin sinne tahallani maleksimaan, että törmäisin siihen. Minä yritin hymyillä hampaat irvessä, mutta se vain tuli ja otti syliin. Kysyi, loukkasiko joku minua, kenet sen pitää löylyttää. Sanoi, että saan häiritä sitä koska vaan. Enkä edes häiritse.

En minä muuta kaipaisikaan. En täällä ja nyt, tai yleensäkään.