Viikonlopun aamut ovat olleet jotenkin tahmeita. Sillä tavalla alakuloisia kuin aamut Ranskassa olivat jos olin nukkunut liian pitkään. Täällä en koskaan nuku liian pitkään. Enkä enää valvokaan.
Yhdeksään päivään en tehnyt muuta kuin töitä. Aamusta iltaan, sadatta tuntia. Kokouksissa peittelin haukotuksia, iltaisin itkin väsymystä. Ei sellainen ole elämää. Onneksi, onneksi tulivat nämä vapaapäivät. Nyt olen taas paljon kokonaisempi, ehjempi. Vaikka käsillä ovat vuoden vaikeimmat viikot.
Silti huomenna jaksan taas mennä. Ja nauttia siitä. Korkokenkien kopinasta. Paperipinoista, jotka yhdessä viikossa ehtivät täyttää minunkin pöytäni. Virkamiesten hillityistä hymyistä. Palavereista. Aikuisten töistä.
Vaikka se työ, oikea työ tuntuu kummalliselta. Viime viikolla olin vielä kirjakaupan tyttö, tennarit jalassa ja huppu päässä. Työmatkoilla kuuntelen Ruudolfia, on pakko saada pitää kiinni jostain tutusta. Ei minun elämäni ole virkamiehen elämää. Ja päinvastoin.
Ja silti ne uskovat, että minusta voisi olla siihen. Antavat minun tehdä ihan oikeita töitä. Kirjoittaa lauseita joidenkin tärkeämpien suihin. Puhuvat siitä, mikä minusta voisi tulla isona. Antavat minulle vastuita ja oikeuksia. Ja minä nyökkään ja hymyilen ja luen ja kirjoitan. Maahanmuuttajien lapsista ja töistä. Inkeriläisistä ja ihmiskaupasta. Jos en olisi ollut niin väsynyt, olisin ollut huumaantunut. Tämä on juuri sitä mitä haluan. Se tuntuu älyttömältä. Ja vähän pelottavalta. Samalta kuin jos harrastuksesta tulisi yhtäkkiä työ.
Tähän minä tulin. Tätä minä aina odotin. Vielä en tiedä, mitä teen helmikuussa. Mutta nyt teen tätä. Toissaviikolla halusin tutkijaksi. Nyt virkamiesuralle. Olen vietävissä ja vähän pelkään, että uppoan tähän. Mutta mikä minulla on upotessa.
Olen silti käynyt teatterissa ja hierojalla. Lukenut kirjoja. Keittänyt valkosipulikeittoa ja leiponut sämpylöitä. Käynyt lenkillä, nähnyt auringon ja raekuuron ja taas auringon. Sattumalta vanhan työkaverin. Kutsunut kylään. Kävellyt hautausmaalla. Katsonut Greyn anatomiaa ja kirjoittanut puoli sivua romaania. Lakannut kynnet. Opiskellut hollantia. Pessyt ja silittänyt. Polttanut kynttilöitä. Niistä en irrota.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti