Minä olen väsynyt, en pahasti enkä niin, ettei siitä pääsisi yli. Mutta väsynyt. Kaikkiin niihin tavallisiin asioihin. Ja sitten tähän, miten sen sanoisi, ikävään? Siihen ainaiseen juoksuun, kun ihmiset tulevat ja menevät eikä kukaan pysähdy tähän vierelle. Tai voi se olla niinkin, että minä en pysähdy. En uskalla. Mutten jaksaisi tätä vuoteesta toiseen hyppäämistäkään enää. Onhan tästä puhuttu, loputtoman pitkästi.
Yksi parhaista tytöistä puhui minulle tänään täydellisestä pojasta. Siihen minä voisin kuulemma rakastua. Ja minä vastasin "ei ne täydelliset pojat koskaan minua halua". Mutta se poika, se on kuulemma sellainen, joka tykkää särökkäistä tytöistä.
Minusta on hyvä olla särökäs ja että joku sanoo niin, ja että siitä kannattaisi vielä tykätä. Vaikken minä sen enempään uskokaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti