Se poika sanoo:
oon valmis maksamaan siitä että joku tulee ja silittää mun päätä, ja minun
tekisi mieli huutaa. Tekisi mieli sanoa: tulisin, silittäisin. Maksamatta.
Istuisin sängynlaidalla ja silittäisin sinun silkkistä tukkaasi, kaunista,
pehmeää otsaasi. Silittäisin ja lukisin ääneen Fernando Pessoaa, koska sinä
pidät kauniista sanoista niin kuin minä pidän ja koska ne ovat sellaisia
sanoja, joita pitäisi lukea ääneen, kuulla ääneen, sanoa yhdessä, hengittää ja
jakaa.
Sitä minä
tahtoisin nyt en muuta. Mutta se ei pyydä minua enkä minä lupaa sille. Ei tästä
ole kuin kivenkantaman matka sinne, mutta minä jään omien seinieni sisään ja se
omiensa. Jos vain kävelisin mäen ylös ja sitten alas, meidän katumme
risteäisivät mutta me emme risteä. Mekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti