"ja elämä
tekee sen kipeämpää mitä enemmän nauttii ja keksii.
Kun pystyisimme
nauramaan, nauramaan, nauramaan julkeasti,
nauramaan kuin
kumoon kaadettu lasi,
pelkästä
tuntemisen paljoudesta pähkähulluna,
lopen riekaleina
hangattuani itseäni kaikkea vasten,
suu kaiken
pureskelemisesta haavoilla,
kynnet
tarrautumista verillä,
sen päälle
antakaa minulle mikä tahansa vankikoppi
niin siellä minä muistelen
elämää."
Fernando
Pessoa/Álvaro de Campos: Hetkien vaellus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti