900

Marraskuussa 2011 kirjoitin:

”Tahtoisin leikata kiharat lyhyiksi ja värjätä platinanvalkeiksi. Tahtoisin panna marjanpunaista huulipunaa joka päivä. Tahtoisin tatuoida iholleni alastomia puita, lauseenpätkiä ja perhosia vatsaan. Tahtoisin kimmoisat, jäntevät lihakset. Tahtoisin oppia puhumaan ruotsia luontevasti, erota kirkosta ja vaihtaa nimeni.

Mutta sittenkin olisin varmaan minä.”

Leikkasin, mutta kiharat jäivät. Värjäsin, niin kylmäksi että jäänsininenkin kertoo. En pannut marjanpunaa joka päivä mutta monina päivinä. En vielä lehdettömiä puita mutta lehden. Lihakset, no lihakset. Niille on aikaa. En luontevasti mutta puhun vain! Erosin. Otin monia taiteilijanimiä mutta omaani en ennättänyt vaihtaa ennen passin viimeistä käyttöpäivää.

Mutta olenko yhtä paljon vai enemmän – minä?

Kuudessa ja puolessa vuodessa annoin 900 palasta. Olenko nyt eri vai enemmän?