sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

and i’m scared as hell to go so please don’t say you know that i took the easy road

Kaksi ystävää, rakastakin muttei aina niin lähellä, oli mennyt naimisiin, huomaamattani. Tänä viikonloppuna meni monia, joku meni kaksi viikkoa sitten ja joku ensi viikolla. Syksyn kohokohtina kalenterissa lukee kahden parhaan, lapsuusystävän ja parasystäväpojan päivät. Viikonloppuna kaikki muut juhlivat serkun häitä, mutta minä en, koska minä en kestä. Lähinnä en kestänyt ajatusta päivistä ja sadoista kilometreistä äidin ja veljen kanssa, mutta kai sekin kertoo jotain siitä, miltä läheisyys ja sitoutuminen tuntuu.

Parasystäväpojalle sanoin: Muru, tuun häihin. Lupaan pukee liian lyhyen mekon, juoda liikaa boolia ja pokailla bestmaneja. Joitakin onnittelin. Hääjuhlia pakenin lempipoikien seuraan. Äidin soittoihin en vastannut.

Poikia sanon rakkaiksi, pidän huolta, halaan tiukasti ja jos pitäisi, hyppäisin vaikka liekkeihin. Tuntemattomien puolesta olen valmis ottamaan lyöntejä ja haukkuja mutta lähelle en päästäisi ketään.

Pitkätukkaisen pojan kanssa saatan juoda oluen toisensa perään Kallion kaduilla tai jossain lähiräkälässä, höylätä luottokorttia, viipyä pilkkuun asti. Aamuyöstä puhua vahingossa mistä sattuu ja kaikesta, löytää pienen palasen samanlaista sielua ja aamulla olla taas kuin ei mitään.

Viikonloppuyönä yksi lempipoika, trubaduuri mikälie istuu leveällä ikkunalaudalla ja puhaltaa salaa savurenkaat suoraan maailmalle. Vaikka se on kaikista kultaisin, en sitäkään aina osaa mutta sellaisina aamuyön hetkinä osaan sittenkin. 

Se yksi, joka tuli ja meni, tuli ja meni. Sekin on yhtäkkiä taas tässä. Tai ainakin liepeillä. Enää en yritäkään ymmärtää enkä ajattele mitään mutta annan yhtä kaikki tulla.

Mahdottomalle miehelle puhun yhtäkkiä suoria sanoja vaikka luulin sen jo menneen. Ja se vastaa ja väliin uskon, väliin en. Sanon: Ei minulla ole tapana olla, elää, jakaa kenenkään kanssa. Minä vain viehätyn, ihastun, kiinnyn ja rakastan niin kuin minä rakkaudeksi ajattelen. Kiinni saisi ottaa, pitää sylissä, niin lähellä että lähemmäs ei pääse. Olla hellä tai olla raju, kunhan tuntuu jossain. Joku. Jokin. Joltakin.  

Väliin uskon, väliin en.

Ei kommentteja: