Kaksi ystävää,
rakastakin muttei aina niin lähellä, oli mennyt naimisiin, huomaamattani. Tänä
viikonloppuna meni monia, joku meni kaksi viikkoa sitten ja joku ensi viikolla.
Syksyn kohokohtina kalenterissa lukee kahden parhaan, lapsuusystävän ja parasystäväpojan
päivät. Viikonloppuna kaikki muut juhlivat serkun häitä, mutta minä en, koska
minä en kestä. Lähinnä en kestänyt ajatusta päivistä ja sadoista kilometreistä
äidin ja veljen kanssa, mutta kai sekin kertoo jotain siitä, miltä läheisyys ja
sitoutuminen tuntuu.
Parasystäväpojalle
sanoin: Muru, tuun häihin. Lupaan pukee liian lyhyen mekon,
juoda liikaa boolia ja pokailla bestmaneja. Joitakin onnittelin. Hääjuhlia
pakenin lempipoikien seuraan. Äidin soittoihin en vastannut.
Poikia sanon
rakkaiksi, pidän huolta, halaan tiukasti ja jos pitäisi, hyppäisin vaikka
liekkeihin. Tuntemattomien puolesta olen valmis ottamaan lyöntejä ja haukkuja
mutta lähelle en päästäisi ketään.
Pitkätukkaisen
pojan kanssa saatan juoda oluen toisensa perään Kallion kaduilla tai jossain
lähiräkälässä, höylätä luottokorttia, viipyä pilkkuun asti. Aamuyöstä puhua vahingossa mistä sattuu ja
kaikesta, löytää pienen palasen samanlaista sielua ja aamulla olla taas kuin ei
mitään.
Viikonloppuyönä yksi
lempipoika, trubaduuri mikälie istuu leveällä ikkunalaudalla ja puhaltaa salaa
savurenkaat suoraan maailmalle. Vaikka se on kaikista kultaisin, en sitäkään
aina osaa mutta sellaisina aamuyön hetkinä osaan sittenkin.
Se yksi, joka tuli ja meni, tuli ja meni. Sekin on yhtäkkiä taas tässä. Tai ainakin liepeillä. Enää en yritäkään ymmärtää enkä ajattele mitään mutta annan yhtä kaikki tulla.
Se yksi, joka tuli ja meni, tuli ja meni. Sekin on yhtäkkiä taas tässä. Tai ainakin liepeillä. Enää en yritäkään ymmärtää enkä ajattele mitään mutta annan yhtä kaikki tulla.
Mahdottomalle
miehelle puhun yhtäkkiä suoria sanoja vaikka luulin sen jo menneen. Ja se
vastaa ja väliin uskon, väliin en. Sanon: Ei minulla ole tapana olla, elää,
jakaa kenenkään kanssa. Minä vain viehätyn, ihastun, kiinnyn ja rakastan niin
kuin minä rakkaudeksi ajattelen. Kiinni saisi ottaa, pitää sylissä, niin
lähellä että lähemmäs ei pääse. Olla hellä tai olla raju, kunhan tuntuu
jossain. Joku. Jokin. Joltakin.
Väliin uskon, väliin
en.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti