Mustasukkaisuus
on peikko, joka potkii minun kylkiluitani sisältä päin. Sinä et ole minulle
mikään enkä minä sinulle. Enkä tiedä edes, haluaisinko olla tai haluaisitko
sinä.
Sinä saat olla
kenen kanssa tahansa. Sen laihan ja kärkäskielisen tai sen naisen, joka tahtoo
sinua salaa mutta vahingossa se kuulutetaan koko maailmalle.
Minäkin saan
olla ja olenhan. Kenen kanssa sattuu. Valvon aamuöihin, silitän otsaa tai olkapäätä ja
puhun rakkaaksi.
Kaikkien
selityksienkin jälkeen minulle sanotaan: Ei tunne ole väärä. Saat sinä olla
mustasukkainen. Ihmiset ovat. Ehkä kannattaisi kuunnella sitä tunnetta. Ehkä
uskoa, ehkä puhua, ehkä pyytää.
Sillä siellä se
on. Potkii, viiltää, moukaroi. Ja minä, minä olen sisästä sinelmillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti