keskiviikko 3. kesäkuuta 2009

puuton oksa

Kuinka kovaksi, kuinka aikuiseksi, kuinka vahvaksi sitä on kasvettava? Kuinka monta vuotta siihen menee? Kuinka kauan kestää, että viimeinenkin herkkä ja kipeä paikka on tilkitty tai viimeisetkin haavat arpeutuneet? Kuinka kauan, kuinka paljon pitää taistella? Ja kuka jaksaa?

Kuinka monta kertaa jaksaa olla se, joka valitaan joukkueeseen viimeiseksi? Se takarivin tyttö, takapihan tyttö, jonka prinsessavuoro ei koskaan tule. Se, joka menee lukkojen taakse vessaan itkemään, kun pieninkin, typerinkin epäreiluus on liikaa. Päivähoidossa, yläasteella, työpaikalla.

Tai kuinka varmaksi pitää kasvaa, että uskoo ja tajuaa ja uskaltaa ajatella, ettei sillä ole mitään väliä.

1 kommentti:

kujalla kirjoitti...

Tää on näitä sun postauksia, jotka saa mut itkemään liikutuksesta.

Ihanaa, että sanot asioita!