torstai 12. heinäkuuta 2012

töissä

Minä saan haukkuja. Töissä nyt lähinnä. Siellä on ollut vähän helpompi nyt, mutta olen silti se rääväsuu, nopeasti syttyvä. Ja saan haukkuja. Viimeksi siitä, etten osaa puhua.

Mutta sitten on niitä toisia. Niitä, jotka suostuvat tulemaan vain minun tiskilleni, koska minä puhun niille pehmeää ranskaa. Niitä, jotka hymyilevät, kun jaksan kärsivällisesti kuunnella hitaita, haparoivia sanoja, opettaa sijamuotoja ja lausua vaikeita nimiä. Niitä jotka puolivahingossa alkavat kertoa velkahelvetistä, jota lusittiin kaksikymmentä vuotta. Ja lusittiin vain, koska oli joku jonka puolesta taistella.

Tai niin kuin tänään se ihana nainen, joka puhui hienoisesti änkyttäen, katkonaisilla lauseilla ja kirjoitti isoja, kömpelöitä kirjaimia kauas viivojen yli niin kuin lapset. Kun asia oli hoidettu, hän sanoi minulle: ”Kiitos, kun teillä on niin hyvä ja selkeä palvelu tällaisille hieman yksinkertaisemmillekin kansannaisille.”

Minä meinasin purskahtaa itkuun, huuli väpättäen hymyilin lämpimintä hymyäni. Niiden sanojen jälkeen kestän aika monet haukut.

Työkaveritkin ovat alkaneet sanoa: Sinusta näkee, että olet niitä. Sellainen, sosiaali-ihminen. Suhtaudut asiakkaisiin niin eri tavalla kuin kukaan.

Ihmisinä. Minulle he ovat ihmisiä.

6 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Sä kirjoitat niin kauniisti yksinkertaisistakin asioista, voi että mä tykkään sun blogista!

Mulla on usein töissä samanlainen olo. Vaikka oonkin vaan urheilukaupan tyttö, niin silti kuulen samanlaista kommenttia joiltakin asioilta. Niillä kehuilla jatkaa pitkään, vaikka työkaverit välillä haukkuukin kun en tiedä uimalaseista kaikkea.

Sosiaali-ihminen kuulostaa hyvältä, sellaisia kaikkien pitäisi olla.

Sonja kirjoitti...

Ne sun työkaverit on tossa varmaan oikeassa. Mutta se, minkä unohtavat sanoa on, että sinunkaltaisia ihmisiä pitäisi olla enemmän, virastoissa kuten muuallakin! Silloin olisi kaikkien elämä vähän parempi.

Musta tuntuu, että sä oot duunissasi hirveän hyvä.

Anonyymi kirjoitti...

voi alkoi itkettää tämä, hyvällä tavalla vain. olet ihana!

Anonyymi kirjoitti...

Onnellista nimipäivää!

Elena kirjoitti...

Hei Riikka, sanataituri toden totta! :)
Harvoin blogin lukeminen tuntuu elämykseltä, mutta nyt niin pääsi käymään! Kirjaintenkäyttösi on aivan omaa luokkaansa.

Saat minusta uuden lukijan, kiitos näistä elämyksistä! :)

Elena, http://myotajavastamaessa.blogspot.fi/

Riikka kirjoitti...

Hei! Olette ihan valtavan ihania, kaikki. Pahoittelut, etten ole vastannut mitään, olen kyllä lukenut kommentit ainakin tuhanteen kertaan. Ensimmäisen kerran heti Ilosaaren jälkeisenä tiistaiaamuna töissä, hyvä etten purskahtanut itkuun silloinkin.

Urheilukaupan tyttö, kiitos! On monta asiaa, mitkä on tärkeämpiä kuin uimalasit. Hyvä että tiedät enemmän niistä muista.

Sonja, ihana. En oikeastaan oo kovin hyvä kaikessa mun työssä: en osaa myydä oikein mitään ja mua kiinnostaa ihmiset paljon enemmän kuin niiden rahat. Mun työnantaja ei oikein arvosta sitä, mutta välillä joku niistä ihmisistä arvostaa ja se on lopulta paljon parempi.

Voi älkää itkekö! Tai itkekää vähän, mutta hymyilkää samalla.

Ja kiitos nimpparionnitteluistakin, kaikenlaista te huomaatte.

Elena, kiitos sinullekin. Uskomattomia ylisanoja! Ihanaa, jos saat elämyksiä, paljon enempää en voisi toivoakaan. Kiva kun luet (ja kirjoitat)!