metrossa

Hakaniemen laiturilla sunnuntaiaamuna katselen poikaa, jolla on kirkkaansiniset varsilenkkarit ja samanvärinen pipo. Se on kaunis ja meinaan sanoa: sinulla on hienot kengät.

Siilitien ja Itäkeskuksen välissä katson sitä silmiin.

Ostoskeskuksen liukuportaissa joku henkäisee korvanjuuressa Moi! ja minä meinaan säikähtää kuoliaaksi. Se poika, kysyy pehmeästi suomea murtaen minun puhelinnumeroani ja minä vain nauran. Enhän minä edes tunne sinua, sanon ja se vastaa ei se haittaa, voitaisiin tutustua, pikkuhiljaa. Kerron sille nimeni, työpaikkani enkä sitten muuta. Se sanoo etsin sinut vielä ja toivottaa hyvää työpäivää.

Voi kunpa minulle joskus kävisi niin! Että joku kaunis katsoisi kadulla, sanoisi jotain, veisi jonnekin.