tiistai 2. huhtikuuta 2013

silitellä suruja, säröjä, särmiä

Se silkkinen, silmille valahtava tukka, suu pehmeässä supussa ja pitkät laihat käsivarret (jonkun toisen ympärillä). Ne ovat kaikkein terävimmät kuvat. Tiedän, että vielä ne haalistuvat. Vielä se kipu haalistuu, kellastuu, pehmenee ja kuluu pois. Helppo se on nytkin painaa pinnan alle, mutta vielä niin voimakas että pulpahtaa välillä pintaan väkivalloin, pärskien ja riuhtoen.

Nojaan otsan ikkunalasiin ja hoen: Koeta kestää rakas, vielä se helpottaa.

Muista se: lempeys. Loputon lempeys, hellyys, rakkauskin. Silkkihansikkaat, joilla silitellä suruja, säröjä ja särmiä.

Ja pidä se pää pystyssä. Sitä ei voi kukaan muu sinulle tehdä. Pidä pää pystyssä, katse suorassa ja joskus vielä mieli yhtä vakaana, hymy varmana.  

Ei kommentteja: