Kummallista mustaa
ja kipeää sisällä koko ajan. Kuin meri sisällä olisi lokakuinen avomeri, tumma
ja jäinen ja kovaa korkealle lyövä. Tai joskus katastrofin jälkeen, musta ja
tahmea siivet sotkeva tukehduttava. Joskus kuohuu yli äyräidensä ja valuu
suolaisina puroina poskille ja poskilta pielukselle.
Kiipeilen
kaatuneiden pelastusveneiden päälle, takerrun hylynpalasiin tai vaikka
jäälauttoihin että edes johonkin. Kylmyys sulaa ja sitten siihen hukkuu.
Sunnuntaisin,
kahden tunnin ajan sunnuntaisin kävelen kaupungin rantoja ja silloin meret ovat
tyyniä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti