Tekee
uskomattoman kipeää myöntää oma heikkoutensa. Viikkoja, vuosia ja mittaamaton
määrä voimaa kuluu hukkaan sitä peitellessä. Vaikka tukea voi saada vasta kun
sen osaa ottaa vastaan. Ja vaikka tuen tarve on lopulta paljon, paljon pienempi
kuin kaiken pelon ja peittelemisen määrä.
Lukot voivat
aueta ja padot murtua ihan pienillä jutuilla. Ja se tuuli joka silloin käy, ne
vedet jotka silloin valuvat, ne ovat hyviä. Ne ovat lempeitä. Ne ovat voimakkaita. Ne puhdistavat pimeitä
nurkkia ja sulattavat möykkyjä.
Kaikkein
kipeintä on tulla hyväksytyksi. Nähdä itsensä toisen silmillä – paljon
ehjempänä kuin luuli.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti