Olen ennenkin ajatellut: minä viehätyn eniten miehistä, joilla on joku intohimo. Yleensä se on jotain luovaa, ne maalaavat tai laulavat sydämensä pohjasta niin, että hetkeksi koko maailma katoaa (tai sitten ne ovat jalkapalloilijoita). Niillä on jokin asia, jota ne rakastavat, jotain mistä ne eivät tingi.
Ne eivät vain ole kovin helppoja. Kaksi luovaa, kaksi jääräpäistä ja kaksi omastaan tinkimätöntä törmäävät helposti yhteen. Ja niillä intohimoisilla, niillä on jo kiinnekohta. Ne eivät aina tarvitse toisia ihmisiä. Niitä ei ole ollenkaan helppo kesyttää.
Mutta minä uskon, että niillä on suuri sielu ja se on kaiken odotuksen ja väsyttämisen arvoista. Olenhan minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti