tiistai 2. elokuuta 2011

Toiset menee naimisiin pariisilaismiesten kanssa, minä makaan pää tyynyn alla piilossa maailmalta ja kerään rohkeutta, että uskaltaisin soittaa yhdelle takkutukkaiselle pojalle.

Tästäkin pojasta tulisi niin kaunis tarina. Jo ensimmäisiin sanoihin haluaisin rakastua.

Ehkä siinä on minun ongelmani: näen pelkät tarinat enkä yhtään lihaa ja verta. Ja silti olen alati vereslihalla.

Ei kommentteja: