Matkustin hissillä kallis lasti matkalaukussa, keltaisessa villapaidassa ja maitopoika hymyili pienelle tytölle ja isolle laukulle. Hymyilin takaisin kuin aurinko. Kahvitauolla se sattui uudelleen samaan hissiin, eikä edes katsonut päin.
Festivaaleilla ihmiset ohittelivat, etuilivat, törmäilivät, tönivät ja kiukuttelivat metrinmittaiselle tytölle. Tänä vuonna juhlijat ovat vähemmän tyylikkäitä ja enemmän itsekkäitä, muutama kyynel valui Röyksopin tahtiin. Hämärässä ja turhamaisuuttani ilman laseja en tunnistanut ketään, mutta pojat huusivat perään. Parasystäväpoika piti kädestä, etten katoaisi humuun ja pussasi poskelle kun muut puhkuivat testosteronejaan. Parhaita olivat katurunoilevat kotipojat ja isomahaiset jenkkiräppärit.
Yöjunassa tarjosin humalaiselle pojalle kookoshippuja purkan sijaan. Se hymyili ja kiitti, ja meni sitten pois.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti