maanantai 18. maaliskuuta 2013

.

Kuinka monta tuntia terapeutin luona voi istua hiljaa, tuijottaa marmoripöydän pinnan kuvioita ja purra huulta? Kuinka monta päivää saa tuhlata juomalla kahvia, makailemalla lattialla kivun kanssa ja kuuntelemalla surullisia lauluja? Kuinka monta kertaa saa ihastua ja epäonnistua ihastuksessaan? Kuinka montaa saa ikävöidä? Kuinka monena päivänä saa syödä mitä tekee mieli ja peruuttaa joogatunnin? Kuinka paljon rahaa voi käyttää huolettomasti? Kuinka monta vuotta yliopistolla voi notkua tekemättä mitään? Kuinka pitkään laskujen maksua tai sähköpostien kirjoittamista voi lykätä? Kuinka moneen kokoukseen luvata mennä ja kuinka monta lupaamaansa jättää tekemättä? Kuinka paljon saa itkeä? Kuinka monena iltana valvoa liikaa ja aamulla nukkua liian vähän tai sitten liian myöhään? Kuinka paljon haaveilla ja kuinka paljon olla uskomatta haaveisiin?

Kaikista niistä jää haavoja. Kaikki ne ovat pahaksi minulle, muttei itseään kuitenkaan voi kokonaan muuttaa.

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Itkemiselle ei ainakaan ole mitään rajoja. Mä uskon että se auttaa aina. Vaikkei sitä silloin huomaisikaan, niin jotain tulee ulos. Itkeminen on tosi hyvä taito. Kevät on kovaa aikaa.

T.Odelma