Kuinka monta
tuntia terapeutin luona voi istua hiljaa, tuijottaa marmoripöydän pinnan
kuvioita ja purra huulta? Kuinka monta päivää saa tuhlata juomalla kahvia,
makailemalla lattialla kivun kanssa ja kuuntelemalla surullisia lauluja? Kuinka
monta kertaa saa ihastua ja epäonnistua ihastuksessaan? Kuinka montaa saa
ikävöidä? Kuinka monena päivänä saa syödä mitä tekee mieli ja peruuttaa
joogatunnin? Kuinka paljon rahaa voi käyttää huolettomasti? Kuinka monta vuotta
yliopistolla voi notkua tekemättä mitään? Kuinka pitkään laskujen maksua tai
sähköpostien kirjoittamista voi lykätä? Kuinka moneen kokoukseen luvata mennä
ja kuinka monta lupaamaansa jättää tekemättä? Kuinka paljon saa itkeä? Kuinka
monena iltana valvoa liikaa ja aamulla nukkua liian vähän tai sitten liian
myöhään? Kuinka paljon haaveilla ja kuinka paljon olla uskomatta haaveisiin?
Kaikista niistä
jää haavoja. Kaikki ne ovat pahaksi minulle, muttei itseään kuitenkaan voi
kokonaan muuttaa.
1 kommentti:
Itkemiselle ei ainakaan ole mitään rajoja. Mä uskon että se auttaa aina. Vaikkei sitä silloin huomaisikaan, niin jotain tulee ulos. Itkeminen on tosi hyvä taito. Kevät on kovaa aikaa.
T.Odelma
Lähetä kommentti