Minä tein majan sängyn
viereen lattialle koska en voinut nukkua siinä missä olin maannut sen pojan
sylissä. Lattia oli kova lantiota vasten, kovempi kuin sen pojan kaita kuve. Muttei
niin kova kuin isku minun kasvoilleni, kengänkanta sen pojan tallatessa minun
sydämeni päältä.
Minä tein majan,
koska aamuyöstä uskoin, että sinne eivät surut löydä.
2 kommenttia:
Voi sinuu. <3
Toiset meistä ei opi, vaikka naamaan potkittaisiin.
Voin lohduttaa itseäni sillä, että oli jossain määrin nerokasta ruveta rakentamaan majaa aamukolmelta. Kokonaista viisi tuntia sain nukkua rauhassa suruilta. "Lattia oli kova lantiota vasten, kovempi kuin sen pojan kaita kuve." on minusta myös hiton hieno lause. Tekee mieli tehdä joku laulu, johon voisin käyttää sen. Sydämen tallaamisesta taas tulee mieleen se, kun Kellariteatterissa revittiin rinnoista ja syötiin punajuuria kuin sydämiä. Eikä skeittipojan kengissä ole edes mitään kantoja. (Onnistuin käyttämään enemmän sanoja selitykseen kuin tekstiin. Kieltämisen ja etäännyttämisen metataso.)
Lähetä kommentti