minä olen huono peili, minussa on niin monta säröä

Minä olen surrut tämän surun jo. Minä olen tuntenut tämän kivun jo. Minä olen itkenyt nämä itkut jo.

Se tuli lähelle, meni pois, tuli taas. Talloi minun rajojeni yli, minun muurieni läpi niin kuin niitä ei olisi koskaan piirrettykään, vaivalla kivulla ja pelolla rakennettukaan. Eikä sittenkään tarttunut mihinkään. Ei ottanut kiinni minusta, ei jäänyt kiinni minuun. 

Siinä oli kaikki.

Siinä oli kaikki. Minä sanoin: siinä on se äly, ne aatteet, ne elämää kunnioittavat tavat ja kiinnostus, se vino hymy ja ne muistotkin, jotka minä tunnistan ja haluan.

Sille en sanonut sanaakaan.

Minä olen hyvä ihastumaan, huono rakastamaan. Minä olen hyvä kaipaamaan, huono toivomaan. Minä olen huono hyppäämään ja hyvä suremaan jälkikäteen.

Se sanoi: sinä olet kuin peili minulle. Mutta minä olen huono peili, minussa on niin monta säröä.