"

"Hänessä oli jotain samaa herkkyyttä kuin hymypoikapatsaassa. Tiesin, että se kaikki saattoi särkyä hetkessä. Jos hänet pudottaisi korkealta maahan, hän menisi rikki, ja kohta hänen hymynsä olisi enää sirpaleita roskakorissa."

"Mutta vaikka itkin ja puhuin kuinka paljon tahansa, minä en muuttunut enkä parantunut surusta eivätkä ajatukseni muuttuneet. Nyyhkytykseni kaikui rappukäytävässä niin, että naapurin sulkahattuinen täti tervehti minua kerran huolestuneesti kuin kaukaisesta maasta tullutta turvapaikanhakijaa."

Taina Latvala: Arvostelukappale