sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

loppu tai

Täällä oli yhteensä 924 kirjoitusta ja seitsemän vuotta.

Isoja palasia minusta ja pienempiä monista muista. Muutamista liian suuria. Jokainen pala on tallessa, vaikka yhtä ehjää ja suurta niistä ei enää saa.

Hetkeen en tiennut, minne sanani panna ja mitä niillä tehdä. Tuntui yhtä aikaa monelta: Että en enää koskaan kirjoita sanaakaan enkä ainakaan kenellekään toiselle. Että sanoista on tullut vihollisia. Ehkä kiinnyin niihin liikaa ja ne kääntyivät minua vastaan. Ehkä löysin jonkun toisen kielen. Ehkä löydän.

Tuntui siltäkin, että jos lakkaan sanomasta, huutamasta äänettä, lakkaan hengittämästä. Voin yhtä hyvin lakata hengittämästä.

Nyt, kahden kuukauden jälkeen tuntuu, etten ehkä koskaan lakkaa sanomasta. Kun sanoille ei ollut paikkaa täällä, ne etsivät paikkansa toisaalta. Niin ne jatkossakin tekevät, mutta nämä saavat olla täällä.

2 kommenttia:

mimi kirjoitti...

Voi, vuosien jälkeen minäkin tulin katsomaan, mitä perhosille vatsassa kuuluu.

Vaikka uusia kirjoituksia ei ole tullutkaan, kiitos, että säilytit vanhat tekstit täällä. Aion alkaa lukea niitä.

Siitä on niin kauan... Ja niin vähän aikaa.

Parhainta jatkoa!

Riikka kirjoitti...

Ihana Mimi, ja ihana, kun eksyit tänne! Jos vielä käyt, niin runoilen joskus harvakseltaan osoitteessa gloriousheadfuck.wordpress.com. Tuu kylään!