tiistai 19. tammikuuta 2010

but they're not like us

”Mut kuka haluaa mennä naimisiin ja saada lapsia? Sä elät elämäsi parasta aikaa. Sä saat avata kaikki ovet, sulla ei oo kiire mihinkään. Sä pärjäät kyllä.”

Että joku uskoo, että minä voisin olla sellainen. Ja että se sanoo, että ne eivät ymmärrä, koska ne eivät ole sellaisia kuin me. Että on me.

Että on olemassa edes yksi ihminen, joka tajuaa. Yksi ihminen, joka ei ajattele, että tämä on tyhmää ja lapsellista haikailua. Joka on sitä mieltä, että unelmistaan kannattaa pitää kiinni – ehkä ne jonain päivänä vielä syöttävät. Että vaikka kaikki muut ajattelisivat, että minun olisi vain syytä kasvaa aikuiseksi ja hyväksyä, etten voi saada kuuta taivaalta, niin joku muu uskoo toisin. Joku muu näkee ne tähdet, joiden keskelle putoaa vaikkei tavoittaisikaan kuuta.

Sen takia kannattaa itsekin jatkaa uskomista. Taistelemista ja potkimista, jos niin tarvitaan. Nostaa pää pystyyn ja kolkuttaa jokaiseen oveen. Joskus, jonain päivänä, joku niistä vielä avataan. Koska minä olen tällainen.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hei.

Luin aika ison osan blogisi kirjoituksista viime yönä valvoessani. Minusta sinä kirjoitat hyvin, ja sellaisesta maailmasta jota ymmärtää.

Olen itse vielä hetken ulkomailla ja vähän sekaisin ajatusteni kanssa. Ja ehdottomasti sitä mieltä että kannattaa jatkaa uskomista ja pitää unelmistaan huolta vaikka kävisi miten.

Toivon että sinulle käy hyvin. Hyvää kevättä ja kiitos ajatuksista!

Noora

Riikka kirjoitti...

Hei Noora, ihanaa kun eksyit tänne ja kiitos kommentista. Tulin erityisen hyvälle mielelle tästä: "kirjoitat -- sellaisesta maailmasta jota ymmärtää". Musta on edelleen vähän hassua, et ihmiset oikeasti jaksaa lukea mitä kirjoitan... Vaikka oon itse tehnyt samaa unettomina öinä.

Mäkin toivon, että sun ajatukset selkenee. Ja kaikki menee hyvin, mitä se kaikki sitten sulle onkin. Kiitos ja ihanaa kevättä sulle myös!