into, himo, mies ja minä

Intohimoinen mies! Sallikaa minun nauraa. Vai sallinko minä teidän? Korvissani kaikuu se Broadcasters-naisen nauru, kaikuu kaikumistaan.

Mies, jolla on tärkeitä asioita. Mies, jossa on paloa. Mies, jolla on rakkauksia. Mies, joka rakastaa naisiaan tai naisia, yhtä tai monia kerrallaan mutta aina vähän vähemmän kuin asioita.

Erämies tai asfalttisoturi, taiteilija ja taivaanrannanmaalari. Mies, joka varastaa sinusta palan ja käyttää sen kauneimman tai rumimman tai yhdentekevimmän laulunsa kertosäkeessä, maalaa tauluksi. Unohtaa sinut mutta muistaa tunteen.

Mies, jonka intohimona on valloittaa huippu kerrallaan ja ehtiä jokaiselle barrikadille, maalata maailmoja harmaaseen betoniseinään yön hämärässä, ruokkia jokainen nälkäinen, liittää yhteen jokainen käsi. Loistaa parrasvaloissa tai kimallella hiljaa taustalla, kaiken luoneena. Kutistaa kokonainen maailma pieniin ruutuihin ja irrallisiin lauseisiin.

Mies, jonka intohimona on katu tai ikimetsä, kaupungin parhaat bileet, yksi ja ainoa jumala, täydellinen sävelkulku, sanat jotka saavat sinut itkemään, tahtomattasi tai tahtoen. Sarjakuvat, punkvalssit ja loppuunsa hiottu röyhkeys. Jonkin sortin kaunis kusipäisyys.

Mies, joka ei koskaan jää yksin. Mies, jolle riittää intohimo, kun sinulle jää korkeintaan se himo.