torstai 18. elokuuta 2011
Sairastaessani tunnen itseni aina tyttökirjojen keuhkotautiseksi. Haluaisin pukeutua pitkään valkoiseen yöpaitaan, johon sulautuvat kalpeat kasvoni saisivat minut näyttämään aaveelta. Vain verevät huulet paljastaisivat, että henki minussa pihisee vielä. Viimeisillä voimillani ryntäisin ulos tanssimaan rankkasateessa, tuhlaisin lyhyeen päättyvän elämäni rippeetkin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
kaikki kerääntyisivät sänkysi, jossa makaisit tuhansien vilttien peittelemänä, ympärille ja pitelisivät kädestä. painaisivat kylmää kääröä otsallesi ja toivoisivat parasta.
kun yskisin pitsiseen nenäliinaan kirkkaanpunaisia veritahroja, kaikki muut tietäisivät, mitä tuleman pitää
Lähetä kommentti