tiistai 2. helmikuuta 2010

my world crumbles when you are not near

Minusta on pelottavaa, että jollain ihmisellä on niin kamalan iso vaikutus minuun. Minä saatan loukkaantua, jos se poika puhuu jollekin toiselle tai menee kahvilaan jonkun toisen tytön kanssa. Ja koko minun päiväni saattaa pelastua, jos se sanoo minulle kolme sanaa ruotsiksi tai antaa minulle poskisuukon ja sanoo muille vain hauskaa iltaa. Tai kun se tulee ja koputtaa minun oveeni ja haluaa syödä illallista juuri minun kanssani tai mennä katsomaan tyhmää elokuvaa tai lukea wikipediasta tyhmiä artikkeleja kaikilla kielillä, joita jompikumpi meistä voisi ehkä vähän ymmärtää. Tai kun se haluaa mieluummin olla minun kanssani samaa kuin eri mieltä. Tai kun se vahingossa hipaisee kädellään minun reittäni. Tai kun se nauraa minulle, kun puhun ajatuksissani suomea.

Enemmän plussia kuin miinuksia, huomasin.

Loukkaannuin sille yhtenä iltana ja koko seuraavan päivän ajattelin, että jos se ei tänään tule, niin sen täytyy tarkoittaa jotain. Koska se tulee aina, olen nähnyt sen jokaisena päivänä tänä vuonna kun ollaan oltu samassa maassa. Sitten kun se lopulta tuli, minä yritin olla kolea. Nauroin muiden vitseille mutten katsonutkaan siihen päin kun se lähti. Ja kun se tuli takaisin, minä vieläkin yritin olla välittämättä vaikka se tuntuikin vaikeammalle kuin mikään. Kun se melkein kaatui keikkuessaan tuolilla, en voinut olla ottamatta kiinni ja kun se tarjosi minulle puolet suklaapatukasta, en enää edes muistanut millaista on olla vihainen.

Kahden votkapaukun jälkeen se kysyi minulta, pitäisikö meidän puhua jostain. Minä en muka ymmärtänyt; mistä meidän sitten oikein pitäisi puhua. Oletko sinä minulle vihainen? se kysyi ja minä vain kohautin olkiani ja tein sen word-tiedostosta pdf:n, kun kukaan muu ei osannut. Ja join sen kanssa vähän lisää votkaa.

Neljän lasillisen jälkeen kerroin sille, että olin kirjoittanut jotain sydäntä särkevää, siitä toiseksi parhaasta tytöstä. Ja se sanoi minulle, miten tärkeä minä sille olen. Enkä minä sittenkään osannut muuta kuin hymyillä typerästi ja tarjota sille kuumaa kaakaota.

Ei kommentteja: