Nuunis otsikoi joskus jonkun kirjoituksen "250" ja minä ajattelin, etten ikimaailmassa saa kirjoitettua yhtä monta. Ja nyt näitä on kuusi sataa, kuusisataa, 600. Sellaisesta määrästä saisi jo kirjan, ainakin yhden. Paitsi ettei tässä ole mitään juonta.
On vain tyttö, jonka varpaat vain välillä hipaisevat maan pintaa. Tyttö joka kirjoittaa suuria sanoja pitkätukkamuusikoista, ranskalaisista rokkitähtipojista, tanskalaisista filosofeista, tšekkiläisistä arkkitehdeistä ja luxemburgilaistaiteiljoista, joita kukaan todellinen ei koskaan voi peitota. Tyttö joka palaa halusta ja tyyntyisi pelkästä paijauksesta.
Kaikkea tekin viitsitte lukea.
*Kiitos Annikki. Ja herranjestas, kiitos kaikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti