Tänään leikin Pariisia ja kävin Espalla syömässä chèvreä, juomassa sauvignon blancia ja lukemassa le Mondea (Pariisissa olisin lukenut Libérationia, mutta nyt oltiin kuitenkin Espalla). Löysin vielä kaupasta sellaista kaakaontuoksuista rasvaa, jolle tuoksuin koko viime kesän, kun Pariisi suli helteisiin (ja kaiken lisäksi sillä rasvalla vastustetaan turkistarhausta!). Kaikesta huolimatta on hyvä olla täällä nyt, minä olen vielä parempi kuin Pariisissa tai vuosi sitten missään. Päivä päivältä parempi.
Illalla isoveli oli tullut kentän laidalle, vaikkei itse saakaan pelata. Se tuli vain tuomaan minulle synttärilahjan. No, sen viskipullon. Ja kolmea erilaista minttusuklaata (ja Valkyriansin uuden levyn). Aika herttaista.
Tänään minä pelasin jalkapalloa karpalonpunaisessa huulipunassa. Sellaista ei kuulemma usein näe, ehkä siksi, että usein jalkapalloa pelaavat vain pojat. Minä nautin siitä, huulipunasta ja uusista nappiksista, kipeistä varpaista ja polvivammasta, joka ei tänään kiusannut melkein yhtään. Minä tykkään pelata poikien kanssa, koska niiden kanssa joutuu aina ylittämään itsensä. Ne pelaavat kovaa eivätkä kuitenkaan ihan hulluntäysiä silloin kun on tyttö vastassa. Ja minä olen hyvä, tytöksi ja siitä huolimatta. Ja minusta on kivaa, kun sen kuulee niiden äänestä. Kun ne kehuvat ja kannustavat ihan piirun verran enemmän kuin toisia poikia. Ja kun ne syöttävät pallon minulle, maalin edessäkin. Iltaisin minä lasken mustelmat ja virnistelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti