Violet kirjoittaa niin kauniita Pariisin joulusta ja minun sydämeni kolisee. Kerran minäkin tahtoisin viettää joulun siellä. Istua terasseilla lämpölamppujen alla, juoda samppanjaa ja syödä ostereita. Ihastella Champs-Elysées'n valoja, vaikka muuten en voi sietää koko katua.
Tahtoisin takaisin sinne, mutta en yksin. Haluaisin näyttää ne kauneimmat paikat, Père Lachaisen ja kirjastonrannan ja sen velholinnan näköisen talon, jossa asuin yhden vuoden. Tammikuun valkoisen valon ja lehdettömät puut. Keväällä kirsikankukat ja loppusyksystä neidonhiuspuun keltaiset perhosen muotoiset lehdet. Moskeijan mantelileivokset ja makean minttuteen korkeissa laseissa. Seinen rannat keskikesällä keskiyöllä, kun kiire on loppunut, saksofoni soi ja kaupunki näyttää toiset kasvonsa.
Tahtoisin viedä sinne sen, jota tulen rakastamaan. Sen sijaan istun yksin kotona Helsingin laidalla ja kuuntelen, kun tuuli tuivertaa nurkissa. Syön tusinan macaroneja ja huuhtelen suuni bretagnelaisella omenasiiderillä kuin mikäkin viiden pennin Marie-Antoinette.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti