Kaikki on jotenkin niin huikeaa. Se mitä on pinnalla ja sitten se, mitä on pinnan alla. Pinnalla on tänään ollut erityisesti vaalit, toverit ja kaikki mikä niihin liittyy. Se että ollaan hyvän puolella yhdessä. Se että ihmisiä ihan oikeasti kiinnostaa ja ne tulevat sanomaan sen ääneen. Hurmokselliset puheet, tanssi, laulu. Ja kaikki samaa joukkoa ja minä osa sitä.
Pinnan alla, kaikkien niiden hymyjen ja huolettomuuden alla ja sen jokapäivän alla, aina jotain. Kaikilla. Ja minä olen niin sokea ja jyrkkä, etten tajua vaikka se tulee suoraan naamalle.
Mutta että minä olen sellainen, jolle kerrotaan. Ja sitten minä taas ymmärrän, en hätkähdä vaan olen siinä. Ja että on muitakin, niillä jotka tarvitsevat. Liikuttaa yhtä paljon se, että jokainen tarvitsee toisia ja se, että toisia on.
Kaikenlaisia tunteita, sellaisia jotka lepattavat jossain sydämen tienoolla ja sellaisia, että yhtäkkiä en halua enää tanssia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti