sunnuntai 12. helmikuuta 2012

katulamput tuovat oudon tunteen joka on kuin rakkaus

Enkä pelkästään rakastu mahdottomiin miehiin. Minun rakkautenikin on mahdotonta.

Minä voin vaatia rakkaudelta mitä tahansa, sillä minä en ole koskaan elänyt siinä. Minun rakkauteni on vielä täydellistä, särötöntä. Minä saan olla rakkaudesta sokea. Sanoa: Kaikki tai ei mitään. Koska jos ei se ole kaikki, miksi te sitten pidätte siitä niin tiukasti kiinni? Miksette etsi parempaa? Miksi tyydytte?

Minun rakkauteni on raskasta, kaikennielevää, mustavalkoista. Rakkaus on raskasta meille, joilla sitä ei ole. Meillä on menetettävänä kaikki.

Kaiken muun voin tehdä kepeästi. Hymyillä ja keimailla. Suudella miehiä metroasemilla. Herätä vieraista sängyistä, vääristä sängyistä. Kylmistä vuoteista. Maata luokan tai juhlien jokaisen pojan kanssa. Hiipiä kotiin aamuyöstä ja unohtaa.

Raskasta.
Keveää.

Ei kommentteja: