sunnuntai 25. marraskuuta 2012

antakaa minulle sininen taivas ja näkyvä aurinko, sumua, sateita ja hämäriä minulla on omassa itsessäni.

Se poika sanoo: oon valmis maksamaan siitä että joku tulee ja silittää mun päätä, ja minun tekisi mieli huutaa. Tekisi mieli sanoa: tulisin, silittäisin. Maksamatta. Istuisin sängynlaidalla ja silittäisin sinun silkkistä tukkaasi, kaunista, pehmeää otsaasi. Silittäisin ja lukisin ääneen Fernando Pessoaa, koska sinä pidät kauniista sanoista niin kuin minä pidän ja koska ne ovat sellaisia sanoja, joita pitäisi lukea ääneen, kuulla ääneen, sanoa yhdessä, hengittää ja jakaa.

Sitä minä tahtoisin nyt en muuta. Mutta se ei pyydä minua enkä minä lupaa sille. Ei tästä ole kuin kivenkantaman matka sinne, mutta minä jään omien seinieni sisään ja se omiensa. Jos vain kävelisin mäen ylös ja sitten alas, meidän katumme risteäisivät mutta me emme risteä. Mekään.

Ei kommentteja: