tiistai 20. marraskuuta 2012

same same but different

Vaikka yritän sammuttaa sen kuvan, kaikkein parhaiten muistan, miten se istui sängynlaidalla ja miten minä polvistuin sen syliin. Miten tiukasti se halasi, niin kuin hukkuvat sanotaan. Muistan terävän pienen kiven vasemman polven alla. Sillä pojalla ei ole imuria, sillä on kiviä lattialla ja villakoiria. Ja luja syli. Niin hemmetin luja.

Ei kommentteja: