Ranskassa kodiksi riitti kolme eriparilautasta ja korkkiruuvi, kylmä ja valkoinen asuntolahuone. Siellä kodin tunsi niistä ihmisistä, joiden kanssa jakoi illallisensa, kahden euron viinipullonsa, ilonsa ja surunsa. Täällä yritän tehdä kotia siisteistä kirjahyllyistä ja puhtaista lattioista. Olen yksinäisempi kuin koskaan. Onneksi olen alkanut pitää itsestäni.
Minut kutsuttiin syntymäpäiväjuhliin Saksaan, uudeksivuodeksi Barcelonaan tai Roomaan, keväällä viikoksi laskettelemaan Ranskan alpeille. Tänään kutsuin itseni hääjuhliin Romaniaan. Silti istun yksin kotona iltaisin enkä tiedä kenelle soittaisin, eikä minulle soita kukaan muu kuin se poika, joka ei halua minusta muuta kuin sunnuntai-iltoja.
Yritin unohtaa ettei minulla ole mitään muuta tekemistä ja kuurasin koko kodin puhtaaksi. Tyhjensin viimeisetkin muuttolaatikot, siirsin huonekalut paikoilleen, silitin vaatteetkin. Yksi Ikean kassillinen odottaa kirpputoripäiviä, kaikki kirjekuoreen mahtuvat aarteet pakkasin Romanian lapsille. Risat t-paidat annoin hylättyjen kissojen taloon. Kun sain kaiken valmiiksi, sytytin kynttilät parvekkeelle ja muistin, että tänään on asunnottomien yö.
Vaikka on asunto, voi silti olla koditon. Sen opin pääsykokeessa keväällä 2003.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti