Olen istunut kotona tämänkin perjantain. Muuttolaatikoista on purkamatta enää kolme. Äsken löysin junakortin ja teatterilipun Berliinistä. Tiesin, että nyt on liian myöhä.
Vaikka minun on ihan hyvä, olen hetki hetkeltä yksinäisempi. Ja vaikken kaipaa ketään, tahtoisin taas olla siinä sylissä johon hukuin kaksi viikkoa sitten.
Kotona on koko ajan vähemmän tavaraa. Liikaa vieläkin, mutta aina vähän vähemmän. Nyt on enemmän tilaa ajatuksille. Ja vieraille. Tutuille.
Jonakin päivänä kirjoitan kirjan äideistä ja tyttäristä. Ehkä sitten, kun olen unohtanut kaikki kipeät ajatukset, jotka niistä kahdesta sanasta tulee mieleen.
Jos kirjoittaa Riikka kaunolla ja unohtaa i-pisteet, siitä tulee Rukka. Joskus ala-asteella kirjoitin vahingossa yhteen kirjeeseen niin ja silloinkin minua pilkattiin.
2 kommenttia:
Rukka on kaunis sana.
Minä yllytin ykkösluokan pienet tytöt kapinaan kakkosluokan poikien kiusaamista vastaan, ja silloin minua pilkkasi opettaja. Ei tainnut maailmaan mahtua, että tytöt ajavat laumana vittumaisia pikkupoikia takaa ja laittavat ne itkemään.
Nykyään sanoisin vaan, että hyvä rukat ja pienet tytöt, teissä on sellaista voimaa, jota maailma kaipaa.
oikeasti ilkeitä kakkosluokan poikiakaan ei saisi kiusata, mutta hihittelin taas tovin sun sanoille. olisipa minussakin ollut samanlaista voimaa eppuluokkalaisena.
hyvä, että nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin on ainakin jotain voimaa. rukka-voimaa.
Lähetä kommentti