Aamulla ensimmäisenä, kello 09:18, minulle tyrkättiin käteen kuohuviinilasi. Odotin kakkukahveja, mutta joskus päivä on hyvä aloittaa vähän kimaltavammin. Asiakkaillekin oli helpompi hymyillä.
Palkkatöistä juoksin vapaaehtoistöihin; hymyilin, neuvoin, järjestin ja rohkaisin. Ja minulle sanottiin: "sä oot ihmeen järjestelmällinen, se on niin huojentavaa". Minulle, joka sunnuntaina sain loppuun kahden ja puolen kuukauden siivousurakan. Maanantai-iltana mietin: nyt saisin puolessa tunnissa tämän asunnon sellaiseen kuntoon, että voisin pyytää vieraita. Tänään aamulla laskin, että aikaa menisi jo tunti. Ei olla vielä kriisissä, muttei kaukanakaan.
On hassua, miten vähän joskus uskoo itseensä. Ja miten paljon joku muu uskoo. Miten erilaisena ne minut näkevät. Sitä kun osaisin mainostaa, ei olisi mitään hätää.
Kuohuviinin jälkeen olen juonut kahdeksan lasia arkiviiniä. Puhunut vähän ranskaa. Puhunut perheestä, siitä hyväksymisen tarpeesta. Flirttaillut kahdelle pojalle, ja sitten muutamalle muulle.
Voiko olla yhtä aikaa huolimaton ja järjestelmällinen?
2 kommenttia:
Minä olen juonut vain kaksi lasia viiniä, kirjoittanut vähän unkaria enkä flirttailut kenenkään kanssa tänään :)
Muuten, olet kyllä aivan oikeassa, joskus oikein ihmetyttää kun muut ihmiset kehuvat paljonkin vaikka itse pitäisi itseään kovinkin tyhmänä.
Tuliko tästä edes suomea?
Ihan hyvää suomea. Ihmettelin itsekin, miten olen onnistunut siitä kunnossa kirjoittamaan noin monta virheetöntä lausetta... Ja miksi ylipäänsä on aina pakko kirjoittaa jotain, kun on humalassa.
Siivosin eilen uudelleen, nyt olen taas vähän kauempana kaaoksesta. En silti oikein usko, että tätä jatkuu, olen toivoton sotkija. Viime aikoina olen huomannut, etten muutenkaan oikein usko kykyihini. Välillä en tiedä, kumpi on enää oikeassa: minä vai ne, jotka minut muka näkevät. Pitäisi uskaltaa uskoa niihin hyviin juttuihin ja olla silti ylpistymättä.
Lähetä kommentti