Joskus kertoo elääkseen.
Viime päivinä kaikki on ollut kaunista. Mitään pahaa ei ole enkä edes mieti, milloin se taivas mahtaa pudota niskaan. Tällaisina hetkinä pitäisi muistaa elää enemmän ja kirjoittaa vähemmän. Tällaisina hetkinä se on helpompaa kuin koskaan.
Tänään yllätin itseni kokoamasta tapahtumia lauseiksi, ennen kuin ne olivat kunnolla tapahtuneetkaan. Ehkä halusin pitää kiinni täydellisestä aamusta. Ehkä tarvitsin jonkun kertomaan, että tämä ei ole kuviteltua.
Ne sanat kirjoitin punakantiseen muistivihkoon, en tänne. Tähtikuvioista, viiniköynnöksistä ja lokakuun auringosta minä en kerro. Että niissä säilyisi edes hitunen taikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti