Yhtäkkiä tapahtuu kaikki, mistä olen haaveillut. Täydellinen työpaikka ja se sunnuntai-iltojen poika, joka tekee keskiviikoistakin vähän pyhiä. Virkamatkoja melkein ulkomaille ja sylejä, joihin hukkuu.
Ja minä, en edes yritä ymmärtää. Otan lasin viiniä, palan vuohenjuustoa ja kirjoitan Pariisin-ystäville. He tuntevat huikentelevaisuuden. Ja he katsovat sitä hyvällä, lempeästi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti