Riikka,
muista miltä tuntuu olla rehellinen itselleen. Silloinkin, kun kaikki muut ovat eri mieltä. Silloinkin, kun tuntuu ettei mikään onnistu. Silloin, kun kukaan ei muista sanoa eikä tunnu huomaavan miten upea ja vahva ja hieno sinä olet.
Muista miltä tuntuu katsoa silmiin ja hymyillä aidosti. Miten helppoa lopulta on sanoa suoraan se, mitä ajattelee. Muista se, miten ihmiset reagoivat niihin sanoihin.
Muista miltä tuntuu, kun on selvinnyt jostain mistä ei koskaan luullut selviävänsä. Muista miltä tuntuu, kun vihdoin ymmärtää. Kun silmät avautuvat.
Muista, että vaikka kukaan ei olisi koskaan uskonut sinuun, ei sinun tarvitse uskoa niitä. Ja muista, että joku uskoo aina.
Muista, ettei aitous ole sitä että on täydellinen. Että heikkokin saa olla. Ja silloin kun jaksat vain itkeä, muista että sinä olet ihminen joka tuntee voimakkaasti. Eikä se ole väärin, se on rikkaus. Se olet sinä.
Muista että kasvaminen sattuu aina, niinhän kengätkin hiertävät kun ne jäävät liian pieniksi.
Ja lopulta muista, muista miltä tuntuu olla rehellinen itselleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti