katkelmia

Ei, ei perhevolvoa tai yhteistä asuntolainaa. Ei mitään vanhaa tai uutta, sinistä tai lainattua. Ei itkeviä lapsia, ei siivouspäiviä eikä lakanoiden vetoa. Ei meidän rahoja. Ei etelänmatkoja tai sukulaisvierailuja. Ei yhteisiä joulukortteja. Ei en halua. Ei raskaita sanoja eikä polvia maahan.

Vain nauravat silmät ja pehmeä suu. Sotkuinen ja liian pitkä tukka, johon tekisi mieli pujottaa sormet ja pörröttää. Auringonvaloa verhojen välistä, kun ei taaskaan jaksettu nousta aikaisin. Lämmin iho minussa, kylmät sormet niskassa. Kahdelle ihmiselle liian ahdas sänky.

Ei ehkä edes aamiaista sänkyyn. Vain kuumaa kahvia. Ei ruusuja tai ehkä yksi päivänkakkara. Ei merkkipäiviä, vain suloisia hetkiä. Ihan keveiden siipien havinaa jossain vatsanpohjalla. Joskus vahingossa saattaisin käyttää sinun vakoista paitaasi ja huolehtia ettet myöhästy.

Haluaisin vain istua nurmikolla lämpimänä päivänä, yhteisellä viltillä. Juoda halpaa kuohuviiniä samasta kertakäyttömukista. En ajatella liikaa huomista, en laskea sitä kumpi soitti viimeksi ja kuinka monta päivää sitten.

Soittaisit silti.

flunssa lähtee

a) karaokebaarissa
b) fisu-shoteilla
c) suudelmilla taksissa?

katsokaa tänne nainen ei pysy jaloillaan

Tiedätkö, miten erilaisilta nämä yöt ja aamut tuntuvat, kun tässä on joku toinen? Vaikka on juonut liian monta lasillista viiniä tai votkaa ja työntänyt ruusun kaula-aukosta sisään ja laulanut liian kovaa, ei aamulla nolota vaan hymyilyttää eivätkä yöjunatkaan ole surkeita tai pelottavia jos kaiken sen on tehnyt jonkun toisen kanssa ja sitten herää lämpimästä kainalosta. Ei haittaa vaikka herää puoli seitsemältä jos saa katsoa toisen unta.

Minä en. En enää muista.

Koska sinä et ole tässä. Sinun hikesi jonkun toisen lakanoissa, sinä tuoksut jonkun toisen iholla. Eikä minulla ole muuta kuin liian punaiset kynnet ja kuihtuneen ruusun terälehtiä pitkin lattioita.

jonkun pitäisi paijata, että tulisi parempi olo

Sairastaminen yksin on kurjaa. Pitäisi tehdä ruokaa ja siivota, vaikkei oikeastaan jaksaisi tehdä muuta kuin olla paijattavana. Silitteleminen olisi parasta hoitoa tähänkin pääsiäisflunssaan.

Sunnuntaitkin ovat kurjia yksin. Ja muut pyhäpäivät. Ystäväni sanovat, että sunnuntait ovat viikon turhimpia päiviä. Luulen, että he ovat väärässä. Sunnuntait ovat parasta, jos niitä viettää oikein.

Sunnuntaisin ei pidä tehdä mitään. Ainakaan jos ei huvita. Koskaan ei pidä päättää, että lukee tenttiin sunnuntaina tai pesee ikkunat. Sunnuntaisin voi mennä kävelylle, jos huvittaa. Tai voi jäädä sisään ja lukea kirjoja tai käpertyä vain turvalliselle kerälle. Siivotakin saa, jos siltä tuntuu.

Parasta on, jos sunnuntainsa saa jakaa jonkun kanssa. Niinä harvoina onnellisina sunnuntaiaamuina, kun saa herätä jonkun lämpimästä kainalosta, voi tavoittaa maailmasta jotain olennaista. Voi nukkua niin pitkään kuin haluaa, tai maata valveilla jonkun sylissä, turvassa kaikelta. On kivaa halata ja hellitellä ja jakaa hetken koko maailma jonkun toisen kanssa.

Parasta maailmassa on, kun joku paijaa.