On hetkiä, jolloin nojaan kyynärpääni myyntitiskiin ja pään kämmeniin, tuijotan kirjapinoja mitään näkemättä ja hymyilen typerästi. Pudistan päätäni; en sittenkään ole ihan varma, mikä kaikki on totta. Vasemman solisluuni alla on kipeä sinelmä, kosketan sitä kun en usko. Siihen sinä puskit otsaasi.
Hymyilen messuvieraille niin, että poskilihaksia kiristää. Hammaslääkäri sanoi, että se johtuu stressistä, mutta oikeasti minä vain hymyilen. Aidommin kuin uskoisin.
Kirjakaupan mummo sanoi luettuaan Nummen Karkkipäivän: "Minä ajattelin, että sinusta voisi tulla hyvä sosiaalityöntekijä". Eikä se tiennyt, että juuri se minusta piti tulla. Ja lopulta minusta tuli hyvä niin monessa asiassa.
3 kommenttia:
Ihanaa, ihanaa.
Apua, mä kadotin sut itseni ohella. Mitä tänne kuuluu? Joko tyttö on palannut Suomeen vai jatkoiko se jonnekin? Heiluuko Suomen lanteet?
Mun on pakko kahlata kaikki läpi.
odelma niin! jos jaksaisin vielä kuuden työpäivän jälkeen ajatella jotain, sattaisin ajatella vähän ruusunpunaisia. mustelmat ovat jo hävinneet, muusta en tiedä.
ar! sä olet täällä! ja ihana uusi sivu sulla, mä en ikinä osaisi kirjoittaa noin eri lailla. mä kahlasin jo kaikki läpi, kiva kun kutsuit. jos sä et vielä ehtinyt, niin joo, tyttö palasi suomeen. toistaiseksi. eikä täällä oikeastaan ole ollenkaan niin paha. vaikka ulkona on kylmempää ja harmaampaa (ainakin aikaisemmin) kuin pariisissa. ja suku on lähempänä... muuten täällä on oikeastaan aika hyvä meininki, ihan hymyilyttää välillä. tai useimmiten. on ihania poikia ja virkamiesura. ja ehkä vielä aikaa joogatunneille ja lakritsiteelle välillä.
Lähetä kommentti