Nämä onnettomat rakkaudet noudattavat tiettyä kaavaa. Jossain kohtaa tajuan aina, että kyllä minä selviydyn. Se on jonkinlaista tappion myöntämistä: vain pettymyksistä voi selviytyä. Joskus nuorempana menin näistä suruista kokonaan palasiksi, tuusannuuskaksi ja pieniksi siruiksi. Sitten opin selviytymään. Opin, että minä olen selviytyjä.

Tänään olen yrittänyt sanoa sen itselleni moneen kertaan. En koskaan pääse lauseen loppuun ennen kuin itku tulee. En ole ihan vielä valmis häviämään taas.